Koiran kanssa melomaan

Tässä pieni postaus siitä miten lähdimme totuttelemaan koiranpentuamme melontaharrastuksen pariin. Tammikuussa syntynyt basenji -pentu Pihka ei rotunsa tyypilliseen tapaan ole veden suurin ystävä. Sateella ja kostealla nurmikolla pienen koiran pää menee aivan sekaisin ja maailma muuttuu ikäväksi, silloin on mukavaa mennä sisälle peiton alle nukkumaan. Kuka nyt haluaisi tassujaan kastella? Valitettavasti omistajat tykkäävät, joten kesällä ollaan veden äärellä.

Suunnittelimme kanoottiharjoitukset seuraavalla tavalla:

1. Kuivaharjoittelua kanootissa herkkupalan kera
2. Lyhyt melontareissu rannan läheisyydessä
3. Toinen lyhyt melontareissu
4. Toukokuun lopulla neljän yön mittainen melontaretki

Harjoitukset oli tarkoitus toteuttaa toukokuun aikana, koska toukokuun lopulle olimme suunnitelleet pidemmän melontaretken. Pihka oli harjoituksia aloittaessamme noin 4 kk ikäinen.

Kaartjärvi

Kuivaharjoittelu kanootissa meni oikein helposti, eikä herkkupalojakaan kaivattu. Kanootti tuli tutuksi turvallisesti nurmikolla. Olikin aika siirtyä seuraavaan harjoitukseen eli lyhyelle melontaretkelle. Paikaksi valikoitui Lopella sijaitseva Kaartjärvi.

Kaartjärvellä on useita veneenlaskupaikkoja. Aloitimme melonnan Sähkönokasta ja meloille Pirunkallion Prammille. Matkaa ei tullut montaakaan kilometriä, mutta alkujännityksestä pääsimme eroon. Aluksi Pihkaa jännitti ja sylissä istuskelu tuntui turvalliselta.

 Pelastusliivit aiheuttivat aluksi hämmennystä. Pihkan mielestä pelastusliivit pitää tappaa... Onneksi useamman vesille lähdön jälkeen tappohalut hiipuivat itsestään...

Pirunkallio on erikoinen kalliomuodostelma Lopella. Pirunkallion Prammi on taas kummallinen rakennus. Erikoinen melontakohde, mutta sopi meidän tarpeisiin ensimmäiseksi seikkailuksi.

Kaartjärveltä pääsee myös kokemaan erämaisen Kaartjoen, kohteesta löytyy aikaisempi bloggaus.

Punelia

Alunperin oli tarkoitus, että etenemme vaativuustasolla seuraavaan pisteeseen eli melonta ja yöpyminen teltassa, mutta itsevarmoina ensimmäisen onnistuneen melontareissun jälkeen päätimme tehdä vain toisen päiväretken. Sää olikin aika kurja ja sen takia yöpymisesta luovuttiin. Olimme aika varmoja koiran sopeutumiskykyyn telttailun suhteen.

Seuraava melontakohde löytyi jälleen kerran Lopelta. Tällä kertaa paikaksi valikoitui Punelian järvi, joka oli meille tuttu jo entuudestaan. Kanootti laskettiin vesille Takalan parkkipaikalta: Tämä reissu meni uistellessa ja meloessa, joten kuvapuoli jäi heikoksi. Alla kuva Marskin metsästysmajan läheisyydestä.

Jatkoa seuraa Kolovedellä koiranpennun kanssa -päivityksessä. Sitä ennen muutama tähän asti hyväksi todettu vinkki melontaharrastuksen aloittamiseen koiran kanssa:

• Aloita melontaharrastus mahdollisimman aikaisin pennun kanssa
• Rauhoita pentu kanoottiin heti
• Palkitse maittavilla makupaloilla ja ota mukaan herkkuluu
• Tee selväksi missä on koiran oma paikka kanootissa
• Pidä taukoja useasti
• Tahdita melonta koiran "kellon" mukaan. Jos koira on iltavirkku älä lähde melomaan silloin.
• Lenkitä koira ennen vesille lähtöä
• Pidä koiralla aina pelastusliivit yllä vesillä liikkuessa ja älä koskaan pidä koiraasi kytkettynä kanootissa!!!

Missä? Lopen kaupungin sivuilta löytyy suuntaa-antavat kartat melontareiteille.