Karhujen mailla eli meloen Patvinsuolla

Melontaharrastus on ottanut takapakkia mökkihommien takia useampana vuotena putkeen. Säät kuitenkin suosivat kesällä 2018 ja oli aika pakata melontaromppeet uuteen autoon ja asentaa taakkatelineet katolle. Kesälomareissun melontakohteeksi valikoitui Patvinsuo, joka osoittautui loistavaksi valinnaksi lyhyiden matkojen ja matalien hiekkasärkkien ansiosta. Melontaa haluttiin yli vuoden tauon jälkeen harrastaa matalalla pulssilla.

Patvinsuo sijaitsee Ilomantsin ja Lieksan välissä Venäjän rajan tuntumassa ja on kuulemma karhujen kohtaamiseen otollisin kansallispuisto koko maassa. Nallukoita ei tällä kertaa näkynyt ja parempi niin. Patvinsuo on rauhallinen kansallispuisto, mutta heinäkuussa parhaaseen loma-aikaan väkeä riitti (sopivasti).

Saavuimme myöhään illalla monen tunnin ajomatkan rasittamina Suomun telttailualueelle. Alueella oli kymmenisen telttaa ja rakensimme leirin mahdollisimman lähelle autoa, koska emme halunneet herättää koko aluetta. Iltapalat syötiin hiekkarannalla hyttysiä hätistellen. Suomalainen yötön yö ja tyyni Suomunjärvi tarjosivat mukavat maisemat.

Suomun kaunis myöhäisilta

Aamu-uinnin hiekkaunelmaa ja vasemmalla Suomun vuokrasauna

Aamulla olikin aika siirtyä Kurkilahden parkkipaikalle, jossa on muuten mukava uimaranta. Kokkailujen jälkeen laskettiin kanootti vesille ja lähdettiin hitaasti nautiskellen kohti Pokkaniemeä, jonne oli tarkoitus pystyttää leiri pariksi yöksi. Hellettä riitti siniseltä taivaalta ja aurinko porotti armottomasti. Sikäli melontakin sujui hyvin, mutta Patvinsuo osottautui erikokoisten paarmojen taivaaksi. Noin 150 kuolleen paarman jälkeen retkikuntamme totesi, että laskemista ei enää kannattaisi jatkaa. Koirakin sai Kurkilahdessa kokea paarman pureman vatsassaan ja parin tunnin ajan puremakohta paisui noin 20:ntä kertaiseksi. Eläinlääkärireissulta onneksi vältyttiin, koska patti oli illalla jo kadonnut. Koira kyllä oppi nopeasti, että paarmat eivät ole kivoja kavereita ja taas saatiin melontaan lisämaustetta kun kolme tyyppiä (kaksi ihmistä ja yksi basenji) huitoo ja listii paarmoja keskellä lätäkköä!

Kartanlukija itsevarmana. "Tuonne!"

Oho!

Kyllä siitä muutkin ovat menneet yli...

Toisena melontapäivänä kierreltiin Suomunjärveä ja käytiin katselemassa Patvinsuon nähtävyyksiä kalamajaa ja Suomun luontotuvalla nautiskelemassa pullakaffet. Poluillakin tuli käveltyä, mutta helle verotti voimia ja varjossa lepäilykin maittoi. Suomunjärven melkein jokaisella leiripaikalta löytyy toinen toistaan upeampia hiekkarantoja ja niitähän kelpasi yli + 25 c kesäkeleillä testailla.

Kalamajassa kuivattiin aikoinaan kalaa

Vanha veneenraato, kanootilla kestää paljon pidempään päästä tähän kuosiin!

Kuvaaja jätettiin keskelle järveä kuvailemaan, koska vettä oli vain polviin asti. Pusutauko!

Telttailupaikat olivat iltaan mennessä varattuja molempina öinä

Pokkaniemen tunnusmerkkinä vanha kaatunut kelopuu

Hiekkaa, keloa ja maisemia! Ahh!

Paras telttapaikka on hiekkarannan kupeessa, aina.

Bloggari teltassa - paarmoilta suojassa

Metsää, metsää, puita ja aurinko!

Kolmantena aamuna leiri laitettiin kasaan ja melottiin takaisin parkkipaikalle Kurkilahteen. Kanootti auton katolle ja suunta kohti Hossaa. Patvinsuon suot jäivät näkemättä (paarmojen takia ei harmittanut), mutta takaisin on päästävä. Jonkinlainen ruskaretki Patvinsuolle jäi molempien haaveisiin. Tietenkin syksyllä hommaan tuo lisämausteen hirvikärpäset, mutta paarmoja kaipaan vielä vähemmän.

Missä? Patvinsuon kansallispuisto on Joensuu - Lieksa -tien itäpuolella ja lisätietoja löytyy parhaiten Metsähallituksen www.luontoon.fi -sivuilta. Patvinsuolla riittää kävelyreittejä lyhyemmille kuin myös pidemmille retkille ja Suomun luontotuvalta voi vuokrata kanootteja ja soutuveneitä.

Seikkailuja Repovedellä

Repovesi on Etelä-Suomen mittapuulla hyvin monipuolinen ja sen takia varmasti myös suosittu kansallispuisto. Omat retkeni ovat olleet Repovedellä vain päivän mittaisia, mutta kansallispuistoa on tutkittu niin polkujen kuin vesiteiden kautta.

Harrastus- ja majoitusmahdollisuudet ovat runsaat ja perinteisen patikoinnin lisäksi melonta ja kiipeily ovat kansallispuistossa suosittuja liikkumismuotoja. Kanootteja saa vuokrattua Lapinsalmen parkkipaikan välittömästä läheisyydestä. Majoitusvaihtoehtoja ovat vuokrakämppien lisäksi myös vuokrakodat, joita on ripoteltu kansallispuiston alueelle kiitettävästi.

Repoveden kansallispuisto yhdistyy Aarnikotkan suojelualueeseen, jonka omistaa UPM Kymmene Oyj. Repoveden kansallispuisto on jaettu puolustusvoimien kanssa puoliksi, joten rajoitusosan puolelle ei ole tavallisella kulkijalla mitään asiaa. Olen kuullut monen kertovan huonoja kokemuksia Repovedeltä, koska joskus puolutusvoimien harjoituksien räiskintä on paukkunut koko kansallispuiston alueella, mutta viikonloppuretkeilijä harvemmin räiskettä kuulee.

Melontaretki Repovedelle sijoittui lokakuulle vuonna 2013. Alla retken kuvasaalista.

Missä? Repoveden kansallispuisto sijaitsee Kouvola - Mikkelin tien varrella.

Tiilikkajärven kansallispuisto

Tiilikkajärven melontaretkeä oli suunniteltu jo vuoden alusta lähtien. Alunperin kiinnostus Tiilikkajärveä kohtaan syttyi muutama vuosi sitten Kolovedellä erään melojan kertomuksen perusteella. Ajankohdaksi päätettiin elokuun puoliväli. Tietoa Tiilikkajärven kansallispuistosta melontakohteena oli saatavilla vähän. Tilasin Vuokatti ja Kainuun kansallispuistot -kartan ajoissa, jotta ehtisimme suunnittelemaan tulevaa reittiä ja leiriytymistä.

Lähtöpaikaksi valikoitui Sammakkotammen parkkipaikan, mikä osoittautui hyväksi valinnaksi. Autolla pääsee lähelle rantaa ja tavarat oli helppo pakata parkkipaikan katoksen alla sateelta suojassa.

Autiojärven kohdalla kaatosade yllätti meidät. Pihka -melontakoira nautti alkumatkasta ja käyttäytyi mallikkaasti, mutta rodulleen tyypilliseen tapaan inhoaa vettä ja etenkin vesisadetta. Pihkan reaktio yllättävään sään muutokseen sai meidät melomaan lähimmälle rannalle vauhdilla. Kiljuva ja kanootin penkin alle kaivautuva pieni basenji aiheutti pahemman luokan paniikin kuin kaatosade itsessään. Onneksi emme olleet vielä ehtineet Tiilikan rajoitusosiin, joissa rantautuminen on sallittua vain karttaan merkityillä paikoilla.

Sammakkotammella

Sade kesti vain hetken, mutta mitäpä sitä ei pienen märän koiran eteen tekisi. Pihkakin oivalsi nopeasti, että ihminen on loistava sadesuoja. :)




Kelvollinen katos

Sade on kaunis



Hätärantautuminen

Sateen jälkeen jäimme vielä ihastelemaan sateenkaarta.

Matka jatkui hienossa säässä kohti seuraavaa etappia eli Uiton kämppää. Uiton kämpällä kuivateltiin vaatteita, kokkailtiin nuotion äärellä ja ihasteltiin vanhan kämpän pihapiiriä.

Uiton kämppä on vuokrattavissa ja sijaitsee upealla paikalla.

Sää muuttui yllättäen kauniiksi

Iso puu

Uiton kämppä

Nuotipaikka Uiton kämpän edessä on kaikkien käytettävissä

Hieno silta kämpälle

Uiton kämpälle pääsee Sammakkotammesta patikoimalla 7 km mittaisen Uitonkierto -reitin. Kämpältä lähtee lisäksi ympyrä reitti Aution kierto 3,2 km, jonka kävelimme viimeisenä iltana ympäri.

Ensimmäisen ja toisen yön yövyimme Kosevassa, joka on kansallispuiston pohjoisessa päädyssä. Kosevalle oli helppo suunnistaa ja ylipäätänsä Tiilikkajärvellä on helppoa liikkua, koska kansallispuisto on pieni. Se soveltuu hyvin aloittelevalle melojalle.

Jännittävin osuus puistossa ehdottomasti Sammakkotammesta lähtiessä oleva jokipätkä. Joella on majavanpesiä ja välillä matalia kohtia, mutta pääosin se on leppoisasti melottavissa ja tuntuu erämaalta.

Vihdoinkin Tiilikkajärvellä

Ensimmäinen ilta Kosevassa

Kosevan rantaa

Kosevassa on paljon telttapaikkoja, autiotupa ja nuotiopaikka. Kesälomakausi oli jo lopussaan, mutta melojia, retkeilijöitä ja muita telttailijoita oli muutamia. Taisipa eräs porukka nukkua autiotuvassakin. Toisena yönä olimme ainoat yöpyjät, koska koko päivä oli varsin sateinen. Kosevan autotupa tarjosi meille suojaa ja lämpöä.



Pohjoisniemeä

Kosevalle pääsee jalkaisin helposti Pohjoisniemen parkkipaikalta. Pohjoisniemi kuuluu rajoitusosaan, jossa liikkuminen on sallittua vain poluilla lumettomana aikana ja rantautuminen merkityille paikoille. Pohjoisniemen päähän Kosevalta on noin 1,3 km ja maisemat ovat upeat. Kalasääksen pesän tarkkaileminen onnistuu helposti Pohjoisniemen polun varrelta.

Hiekkaa

Kosevan autiotuvassa

Kohti Venäjänhiekkaa

Viimeinen yö vietettiin kuuluisalla Venäjänhiekalla, joka on varmasti yksi suosituimpia käyntikohteita Tiilikkajärvellä. Saimme koko hiekkarannan itsellemme!

Venäjänhiekalla on kaksi nuotipaikkaa ja useita telttailupaikkoja. Venäjänhiekalta voi vaeltaa Kalmoniemen kärkeen. Kalmoniemestä ei ole siltaa Pohjoisniemeen enkä lähtisi tuota vesipätkää kävellen ylittämään.

Iltalenkkinä Aution kierto 3,4 km on sopiva iltalenkiksi ja matkalla pääsee tutustumaan Tiilikanaution vanhaan pihapiiriin ja tupaan. Mökillä on karmaiseva menneisyys ja hiljaisena kesäyönä mielikuvitus lähtee helposti liikkeelle. Upea paikka joka tapauksessa!




Venäjänhiekalla tulistelua

Kanootti, tuo korvaamaton kulkuväline

Aution kierroksen rämeosuus

Tiilikanaution pihapiiri havaittu

Innolla kohti Tiilikanaution tupaa

Aurinko laskemassa ja hirvikärpäsiä tukassa...

Fiilistelyä rannalla

Yksinäinen teltta

Missä? Tiilikkajärven kansallispuisto sijaitsee Rautavaaran kunnassa kantatie 87 pohjoispuolella.

Emäsalon hylätyt aavelaivat

Jokunen vuosi takaperin matkalla Emäsaloon pysähdyin valokuvailemaan vanhoja hylättyjä laivoja. Laivat löytyvät Emäsalon sillan kupeesta tai ainakin löytyivät aikoinaan. Aamu oli upean sumuinen.

Missä? Emäsalo on saari Porvoossa. Uudenmaan virkistyalueyhdistyksellä on alueella nuotiopaikkoja.

Vanhan saunan muistelmat

Unelma punaisesta mökistä sinetöityi viime joulukuussa. Työleiri, rahareikä ja vapaa-ajan menetys kuvaavat alkanutta vuotta parhaiten. Ei sillä, etteikö tämä harrastus olisi mieleinen. Sitä se on.

Sitkeästi vinossa ollut sauna sai kokea karun kohtalon, tämä on lyhyt tarina siitä.

Talvi parhaimmillaan. Kuvassa takana vanha sauna ja etualalla uusi sauna. Vanha sauna oli varsin heikossa hapessa

Vanhan saunan tyhjentäminen oli oma projektinsa. Saunasta löytyi kaikenlaista polttopuista kukkaruukkuihin jne. Suurinosa otettiin hyötykäyttöön. Huomioi saunan asento!

Kiinnostaisiko ottaa löylyt talvipäivän päätteeksi?

Näkymää mökin vintiltä vanhalle saunalle päin

Sahanpurua

Työnainen purkupuuhissa

Blondin kosto!

Sahanpuru ja vanhat lehdet ovat ottaneet vallan

 Tervetuloa avosaunaan!

Loppukesällä sauna oli enää kasa sahanpurua ja pieniä roskia

Suurinosa saunasta päätyi jätelavalle syyskuun lopussa. Dokumentaatiokin unohtui moneksi kuukaudeksi. Ikävin yllätys löytyi kaatuneen saunan lautojen alta... Asbestilevyt. Asbestilevyt saatiin kaivettua pölyämättöminä pois, mutta viimeisessä siivousvaiheessa löytyi vielä muutamia rikkoutuneita asbestilevyn palasia. Nyt asbestit on paketoitui hyvin ja ne odottavat viimeistä matkaansa kaatopaikalle.

Vanhan saunan betonipohja jää paikalleen, mutta jatkosuunnitelmat käyvät villeinä. Saunan purkamisesta jäi paljon isoja tiiliä pihalle ja niiden hyötykäyttäminen kasvihuoneen pohjana houkuttelee. Pieni vanhoista ikkunoista rakennetun kasvihuoneprojektin tarina ilmaantuu varmasti blogiin jossain vaiheessa. ;)