Seikkailuja Repovedellä

Repovesi on Etelä-Suomen mittapuulla hyvin monipuolinen ja sen takia varmasti myös suosittu kansallispuisto. Omat retkeni ovat olleet Repovedellä vain päivän mittaisia, mutta kansallispuistoa on tutkittu niin polkujen kuin vesiteiden kautta.

Harrastus- ja majoitusmahdollisuudet ovat runsaat ja perinteisen patikoinnin lisäksi melonta ja kiipeily ovat kansallispuistossa suosittuja liikkumismuotoja. Kanootteja saa vuokrattua Lapinsalmen parkkipaikan välittömästä läheisyydestä. Majoitusvaihtoehtoja ovat vuokrakämppien lisäksi myös vuokrakodat, joita on ripoteltu kansallispuiston alueelle kiitettävästi.

Repoveden kansallispuisto yhdistyy Aarnikotkan suojelualueeseen, jonka omistaa UPM Kymmene Oyj. Repoveden kansallispuisto on jaettu puolustusvoimien kanssa puoliksi, joten rajoitusosan puolelle ei ole tavallisella kulkijalla mitään asiaa. Olen kuullut monen kertovan huonoja kokemuksia Repovedeltä, koska joskus puolutusvoimien harjoituksien räiskintä on paukkunut koko kansallispuiston alueella, mutta viikonloppuretkeilijä harvemmin räiskettä kuulee.

Melontaretki Repovedelle sijoittui lokakuulle vuonna 2013. Alla retken kuvasaalista.

Missä? Repoveden kansallispuisto sijaitsee Kouvola - Mikkelin tien varrella.

Tiilikkajärven kansallispuisto

Tiilikkajärven melontaretkeä oli suunniteltu jo vuoden alusta lähtien. Alunperin kiinnostus Tiilikkajärveä kohtaan syttyi muutama vuosi sitten Kolovedellä erään melojan kertomuksen perusteella. Ajankohdaksi päätettiin elokuun puoliväli. Tietoa Tiilikkajärven kansallispuistosta melontakohteena oli saatavilla vähän. Tilasin Vuokatti ja Kainuun kansallispuistot -kartan ajoissa, jotta ehtisimme suunnittelemaan tulevaa reittiä ja leiriytymistä.

Lähtöpaikaksi valikoitui Sammakkotammen parkkipaikan, mikä osoittautui hyväksi valinnaksi. Autolla pääsee lähelle rantaa ja tavarat oli helppo pakata parkkipaikan katoksen alla sateelta suojassa.

Autiojärven kohdalla kaatosade yllätti meidät. Pihka -melontakoira nautti alkumatkasta ja käyttäytyi mallikkaasti, mutta rodulleen tyypilliseen tapaan inhoaa vettä ja etenkin vesisadetta. Pihkan reaktio yllättävään sään muutokseen sai meidät melomaan lähimmälle rannalle vauhdilla. Kiljuva ja kanootin penkin alle kaivautuva pieni basenji aiheutti pahemman luokan paniikin kuin kaatosade itsessään. Onneksi emme olleet vielä ehtineet Tiilikan rajoitusosiin, joissa rantautuminen on sallittua vain karttaan merkityillä paikoilla.

Sammakkotammella

Sade kesti vain hetken, mutta mitäpä sitä ei pienen märän koiran eteen tekisi. Pihkakin oivalsi nopeasti, että ihminen on loistava sadesuoja. :)




Kelvollinen katos

Sade on kaunis



Hätärantautuminen

Sateen jälkeen jäimme vielä ihastelemaan sateenkaarta.

Matka jatkui hienossa säässä kohti seuraavaa etappia eli Uiton kämppää. Uiton kämpällä kuivateltiin vaatteita, kokkailtiin nuotion äärellä ja ihasteltiin vanhan kämpän pihapiiriä.

Uiton kämppä on vuokrattavissa ja sijaitsee upealla paikalla.

Sää muuttui yllättäen kauniiksi

Iso puu

Uiton kämppä

Nuotipaikka Uiton kämpän edessä on kaikkien käytettävissä

Hieno silta kämpälle

Uiton kämpälle pääsee Sammakkotammesta patikoimalla 7 km mittaisen Uitonkierto -reitin. Kämpältä lähtee lisäksi ympyrä reitti Aution kierto 3,2 km, jonka kävelimme viimeisenä iltana ympäri.

Ensimmäisen ja toisen yön yövyimme Kosevassa, joka on kansallispuiston pohjoisessa päädyssä. Kosevalle oli helppo suunnistaa ja ylipäätänsä Tiilikkajärvellä on helppoa liikkua, koska kansallispuisto on pieni. Se soveltuu hyvin aloittelevalle melojalle.

Jännittävin osuus puistossa ehdottomasti Sammakkotammesta lähtiessä oleva jokipätkä. Joella on majavanpesiä ja välillä matalia kohtia, mutta pääosin se on leppoisasti melottavissa ja tuntuu erämaalta.

Vihdoinkin Tiilikkajärvellä

Ensimmäinen ilta Kosevassa

Kosevan rantaa

Kosevassa on paljon telttapaikkoja, autiotupa ja nuotiopaikka. Kesälomakausi oli jo lopussaan, mutta melojia, retkeilijöitä ja muita telttailijoita oli muutamia. Taisipa eräs porukka nukkua autiotuvassakin. Toisena yönä olimme ainoat yöpyjät, koska koko päivä oli varsin sateinen. Kosevan autotupa tarjosi meille suojaa ja lämpöä.



Pohjoisniemeä

Kosevalle pääsee jalkaisin helposti Pohjoisniemen parkkipaikalta. Pohjoisniemi kuuluu rajoitusosaan, jossa liikkuminen on sallittua vain poluilla lumettomana aikana ja rantautuminen merkityille paikoille. Pohjoisniemen päähän Kosevalta on noin 1,3 km ja maisemat ovat upeat. Kalasääksen pesän tarkkaileminen onnistuu helposti Pohjoisniemen polun varrelta.

Hiekkaa

Kosevan autiotuvassa

Kohti Venäjänhiekkaa

Viimeinen yö vietettiin kuuluisalla Venäjänhiekalla, joka on varmasti yksi suosituimpia käyntikohteita Tiilikkajärvellä. Saimme koko hiekkarannan itsellemme!

Venäjänhiekalla on kaksi nuotipaikkaa ja useita telttailupaikkoja. Venäjänhiekalta voi vaeltaa Kalmoniemen kärkeen. Kalmoniemestä ei ole siltaa Pohjoisniemeen enkä lähtisi tuota vesipätkää kävellen ylittämään.

Iltalenkkinä Aution kierto 3,4 km on sopiva iltalenkiksi ja matkalla pääsee tutustumaan Tiilikanaution vanhaan pihapiiriin ja tupaan. Mökillä on karmaiseva menneisyys ja hiljaisena kesäyönä mielikuvitus lähtee helposti liikkeelle. Upea paikka joka tapauksessa!




Venäjänhiekalla tulistelua

Kanootti, tuo korvaamaton kulkuväline

Aution kierroksen rämeosuus

Tiilikanaution pihapiiri havaittu

Innolla kohti Tiilikanaution tupaa

Aurinko laskemassa ja hirvikärpäsiä tukassa...

Fiilistelyä rannalla

Yksinäinen teltta

Missä? Tiilikkajärven kansallispuisto sijaitsee Rautavaaran kunnassa kantatie 87 pohjoispuolella.

Neljäs kerta toden sanoo?

Toukokuun loppua oli odotettu kuin kuuta nousevaa. Kesä oli alkamassa, säät olivat olleet lämpimät ja lyhyen puoleinen loma oli alkamassa. Olin päättänyt jo talvella, että haluan viettää syntymäpäiväni Kolovedellä meloen.

Kolovedestä on tullut tuttupaikka ja tämä reissu oli neljäs. Retken viimeisenä päivänä päätettiin, että elokuussa palataan takaisin melomaan. Mennään katsomaan paikkoja, joita ei vieläkään maltettu mennä katsomaan ja melotaan sinne missä ei ole vielä melottu.

Savonlinnassa huilimassa automatkaa.

Laajakaarteen telttailupaikalla ensimmäinen yö, Pihka osaa olla teltassa nätisti. Välillä.

Laajakaarteessa. Ensimmäinen ilta oli sateinen.

Ruuanlaittoa nuotiolla Lapinniemessä. Nuotiopaikka on sieltä poistumassa.

Vegetortilloja retkiruokana.

Saimaannorppien bongailua.

Näkyykö niitä norppia?

Tunnelmointia nuotiolla.

Hirviniemen telttailupaikka.

Haikein mielin odottelemaan elokuuta!

Missä?
Paras tapa tutustua Koloveden kansallispuistoon on meloen tai soutaen. Kanootteja voi vuokrata alueelta. Kolovesi sijaitsee Enonkoskella, lisätietoja www.luontoon.fi

Kolovedellä melomassa koiranpennun kanssa

Kolmas kerta toden sanoo, ei pidä paikkaansa Koloveden kansallispuistossa. Joka vuotiseksi melontakohteeksi muodustunut paikka jaksaa kerta toisensa jälkeen yllättää ja tutkittavaa jää joka kerralta myös seuraavalle vuodelle. Tällä kertaa päätimme, että emme melo koko kansallispuistoa ympäri ja kuinkas sitten kävikään....

Melonnalle helpoin aloituspaikka lienee Kirkkoranta, josta kanootin laskelminen vesille  on helppoa ja autollekin löytyy isolta parkkipaikalta hyvin tilaa (myös retkellä syntyneille jätteille on rannassa lajittelupiste). Koiranpentukin on helppo ulkoiluttaa ennen vesille lähtöä.

Niin erikoiseksi tämän vuoden melonnan teki pieni basenji -pentumme Pihka, jonka melontakokemus rajoittui kahteen päivän suhailuun Lopella. Aikaisempaa retkeilykokemusta ei juurikaan metsässä zombailun lisäksi löytynyt. Onneksi Pihka on hyvin sopeutuvaista sorttia ja ulkoelämä ei ole ongelma, mikäli säät ovat aurinkoiset.




Lähdimme tavoittelemaan suhteellinen letkeää reissua ja meloimmekin ensimmäisenä päivänä
 Laajahaarteeseen mikä on Kirkkorantaa lähimpänä oleva telttailupaikka. Laajakaarteesta on mainiot maisemat Ukonvuorelle, jonne oli pakko päästä illalla. Ukonvuorella on kalliomaalauksia.

Kolovedellä on useita kalliomaalauksia, mutta Ukonvuoren lienevät selkeimmät ja suosituimmat. Ukonvuorella kalliomaalaus muistuttaa tanssivaa ihmistä, shamaania.

 

Laajakaarteen telttailualue sijaitsee kauniilla paikalla ja illalla on hyvät mahdollisuudet bongailla norppia. Tällä kertaa isokoskelo naaras teki näyttävän esiintymisen ja oli valinnut majakseen puuliiterin, jolle Pihka jaksoi murista illalla. Vasta aamulla meille hitaille ihmisille selvisi, että isokoskelo oli aiheuttanut Pihkassa kummalliset murinat. Isokoskelo naaraalla taisi olla jonkinlainen yömaja puuvajan alla.

Kalastaminen on sallittua Koloveden kansallispuissa, joitakin vuosia sitten puretun kiellon jälkeen. Uisteleminen tuottikin mukavan saaliin, kaksi isoa ahventa!

Pihka suhtautuu vesillä olemiseen pääsääntöisesti hyvin. Pentu rauhoittui nopeasti ja alkaa nukkumaan kanootissa, kun mitään mielenkiintoista ei tapahtunut. Totesin kuitenkin reissun aikana, että melonta kannattaa suorittaa aamupäivisin, koska silloin Pihka yleensä nukkuu muutenkin. Illalla melominen ei oikein onnistunut, koska sillloin koiranpentu on vilkkaimmillaan ja kaipaa tekemistä.

Meloimme Koloveden kansallispuiston ympäri Kirkkoranta-Laajakaarre-Ukonvuori-Pitkäsaari-Pyylinoja-Syväniemi-Lohilahti-Hirviniemi-Kirkkoranta. Yövyimme Laajakaarteessa, Syväniemessä, Lohilahdessa ja Hirviniemessä. Pitemmät tauot pidimme Pitkäsaaressa ja Pyylinojalla, jossa koiran kanssa ulkoileminen onnistuu hyvin. Kolovedellä on kaksi luontopolkua Mäntysalossa ja Lohilahdessa. Tällä kertaa kiersimme Lohilahden Nahkiaissalon luontopolun aamulenkkinä. Mäntysalon luontopolku on 3,8 km ja Nahkiaissalon luontopolku on 3,3 km. Mäntysalon luontopolku on vaikea kulkuinen ja sen takia jätimme sen tällä kertaa väliin.

Erityistä koiran kanssa meloessa on ulkoilutusmahdollisuudet, etenkin jos koira on vilkas ja aktiivinen. Huomasin, että parhaimmat paikat koiran ulkoilutukseen olivat Kolovedellä Pitkäsaari, Pyylinoja (jos siellä ei olisi ollut muurahaisten maailman valloitus meneillään, polkuja pitkin olisi kuitenkin päässyt tekemään ympyrälenkin Pyylinojan autiotuvalle ja saunalle), Lohilahdessa ja Hirviniemessä. Hirviniemestä lähtee alle kilometrin polku parkkipaikalle, joka soveltuu hyvin iltalenkiksi. Hiekkatietä pitkin lenkkiä voi pidentää tarpeen mukaan.

Kolovedellä näkee paljon muutaman päivän aikana. Bongasimme useita erilaisia lintuja isokoskelosta kalasääkseen. Näimme myös Pyylinoja-Syväniemi välillä majavan. Hirniniemen lahossa puussa lienee asustellut lehtopöllö tms. Toukokuun loppu on rauhallista aikaa retkeillä, vaikka haastetta syntyikin sään epävakaisuudesta.

Missä? Koloveden kansallispuisto sijaitsee Enonkoski-Savonlinna-Heinävesi akselilla. Kirkkoranta on helpoin vesille lähtöpiste. Luontoon.fi -sivuilta löytyy kattavasti tietoa kansallispuistosta ja telttailualueista.