Kolmas kerta toden sanoo, ei pidä paikkaansa Koloveden kansallispuistossa. Joka vuotiseksi melontakohteeksi muodustunut paikka jaksaa kerta toisensa jälkeen yllättää ja tutkittavaa jää joka kerralta myös seuraavalle vuodelle. Tällä kertaa päätimme, että emme melo koko kansallispuistoa ympäri ja kuinkas sitten kävikään....
Melonnalle helpoin aloituspaikka lienee Kirkkoranta, josta kanootin laskelminen vesille on helppoa ja autollekin löytyy isolta parkkipaikalta hyvin tilaa (myös retkellä syntyneille jätteille on rannassa lajittelupiste). Koiranpentukin on helppo ulkoiluttaa ennen vesille lähtöä.
Niin erikoiseksi tämän vuoden melonnan teki pieni basenji -pentumme Pihka, jonka melontakokemus rajoittui kahteen päivän suhailuun Lopella. Aikaisempaa retkeilykokemusta ei juurikaan metsässä zombailun lisäksi löytynyt. Onneksi Pihka on hyvin sopeutuvaista sorttia ja ulkoelämä ei ole ongelma, mikäli säät ovat aurinkoiset.

Lähdimme tavoittelemaan suhteellinen letkeää reissua ja meloimmekin ensimmäisenä päivänä
Laajahaarteeseen mikä on Kirkkorantaa lähimpänä oleva telttailupaikka. Laajakaarteesta on mainiot maisemat Ukonvuorelle, jonne oli pakko päästä illalla. Ukonvuorella on kalliomaalauksia.
Kolovedellä on useita kalliomaalauksia, mutta Ukonvuoren lienevät selkeimmät ja suosituimmat. Ukonvuorella kalliomaalaus muistuttaa tanssivaa ihmistä, shamaania.
Laajakaarteen telttailualue sijaitsee kauniilla paikalla ja illalla on hyvät mahdollisuudet bongailla norppia. Tällä kertaa isokoskelo naaras teki näyttävän esiintymisen ja oli valinnut majakseen puuliiterin, jolle Pihka jaksoi murista illalla. Vasta aamulla meille hitaille ihmisille selvisi, että isokoskelo oli aiheuttanut Pihkassa kummalliset murinat. Isokoskelo naaraalla taisi olla jonkinlainen yömaja puuvajan alla.
Kalastaminen on sallittua Koloveden kansallispuissa, joitakin vuosia sitten puretun kiellon jälkeen. Uisteleminen tuottikin mukavan saaliin, kaksi isoa ahventa!
Pihka suhtautuu vesillä olemiseen pääsääntöisesti hyvin. Pentu rauhoittui nopeasti ja alkaa nukkumaan kanootissa, kun mitään mielenkiintoista ei tapahtunut. Totesin kuitenkin reissun aikana, että melonta kannattaa suorittaa aamupäivisin, koska silloin Pihka yleensä nukkuu muutenkin. Illalla melominen ei oikein onnistunut, koska sillloin koiranpentu on vilkkaimmillaan ja kaipaa tekemistä.




Meloimme Koloveden kansallispuiston ympäri Kirkkoranta-Laajakaarre-Ukonvuori-Pitkäsaari-Pyylinoja-Syväniemi-Lohilahti-Hirviniemi-Kirkkoranta. Yövyimme Laajakaarteessa, Syväniemessä, Lohilahdessa ja Hirviniemessä. Pitemmät tauot pidimme Pitkäsaaressa ja Pyylinojalla, jossa koiran kanssa ulkoileminen onnistuu hyvin. Kolovedellä on kaksi luontopolkua Mäntysalossa ja Lohilahdessa. Tällä kertaa kiersimme Lohilahden Nahkiaissalon luontopolun aamulenkkinä. Mäntysalon luontopolku on 3,8 km ja Nahkiaissalon luontopolku on 3,3 km. Mäntysalon luontopolku on vaikea kulkuinen ja sen takia jätimme sen tällä kertaa väliin.
Erityistä koiran kanssa meloessa on ulkoilutusmahdollisuudet, etenkin jos koira on vilkas ja aktiivinen. Huomasin, että parhaimmat paikat koiran ulkoilutukseen olivat Kolovedellä Pitkäsaari, Pyylinoja (jos siellä ei olisi ollut muurahaisten maailman valloitus meneillään, polkuja pitkin olisi kuitenkin päässyt tekemään ympyrälenkin Pyylinojan autiotuvalle ja saunalle), Lohilahdessa ja Hirviniemessä. Hirviniemestä lähtee alle kilometrin polku parkkipaikalle, joka soveltuu hyvin iltalenkiksi. Hiekkatietä pitkin lenkkiä voi pidentää tarpeen mukaan.
Kolovedellä näkee paljon muutaman päivän aikana. Bongasimme useita erilaisia lintuja isokoskelosta kalasääkseen. Näimme myös Pyylinoja-Syväniemi välillä majavan. Hirniniemen lahossa puussa lienee asustellut lehtopöllö tms. Toukokuun loppu on rauhallista aikaa retkeillä, vaikka haastetta syntyikin sään epävakaisuudesta.
Missä? Koloveden kansallispuisto sijaitsee Enonkoski-Savonlinna-Heinävesi akselilla. Kirkkoranta on helpoin vesille lähtöpiste. Luontoon.fi -sivuilta löytyy kattavasti tietoa kansallispuistosta ja telttailualueista.