Pähkinäpensaslehtojen alla

Ahvenanmaalla matkaillessa kannattaa pysähtyä matkalla muutamaan luontokohteeseen jos vain on aikaa. Meidän reissu oli lämpimän sään takia pääasiassa ulkoilupainotteinen, koska koiraa ei voinut jättää kuumaan autoon. Meille jäi aikaa tutkia neljää Ahvenanmaan kaunista luontokohdetta.

Suuntasimme Kökarin lautalta suoraan Nåtön luontopoluille, mutta sateen takia kuvaaminen jäi vähemmälle. Sateen lisäksi alueella laiduntavat lehmät loivat lisäjännitystä ja onnistuimme kaiken lisäksi eksymään lehtoalueelle, koska polkuja risteili sinne ja tänne. Luontopolun alussa on postilaatikko, missä pitäisi olla karttoja. Nimenomaan pitäisi!

Edellä olevat kuvat ovat Ramsholmenista, jonne päädyimme vahingossa, kun ajelimme Eckeröön päin. Ramsholmen on upea lehto ja polku tekee lenkin, joten eksymään ei pääse. Meri on lähellä. Keskellä Ramsholmenia on myös yksityisomistuksessa oleva talo, aika kiva paikka keskellä luonnonsuojelualuetta. Ramsholmenin lehto on varmasti Ahvenanmaan tunnetuin.

Kun Nåtö ja Ransmsholmen oli nähty niin aloin tutkia netistä muita kohteita. Löysin sattumalta Prästgårdnäsetin lehtoalueen. Pähkinäpensaslehtoalue keskellä Ahvenanmaata ei selvästikkään nauttinut yhtä suurta suosiota kuin Ramsholmen ja löysimme paikan päälle ihmeen kaupalla. Kylttejä tai opasteita paikan päälle ei ollut.

Alueella tutkitaan vanhojen tammien eliöstöä ja tälläkin alueella laiduntaa lehmiä. Polkuja pitkin pystyy kiertämään lehtoalueen. Osa reitistä oli huonokuntoista lehmien tallomaa mutamaata. Prästgårdnäset on upea pähkinäpensaslehtoalue ja vanhat tammet ovat arvokkaan näköisiä. Ahvenanmaan lehdoissa saa liikkua rauhassa, minkäänlaista yleisöryntäystä ei ollut havaittavissa.

Toisin oli kuitenkin Herröskatanissa, joka on ilmeisesti näistä neljästä luontokohteesta suosituin. Herröskatanin luonto on vaihtelevaa rantamaisemaa, jalopuita ja kukkaniittyjä. Kaunis paikka ja luontopolku johdattelee lintutornille.

Missä?

Nåtö: Marianhamista Järsöön päin, parkkipaikka on Nåtön biologisen tutkimuskeskuksen pihassa

Ramsholmen: Hammarlandvägen Eckeröön päin, Maarianhaminasta noin viiden minuutin ajomatka Ramsholmen on vasemmalla puolella

Prästgårdnäset: Pohjoisesta ajaessa käänny oikealle hiekkatielle Finströms kyrkan jälkeen ja etelästä päin tultaessa käänny vasemmalle hiekkatielle van Knorringin kotimuseon kohdalla. 

Herröskatan: Herrövägen tien päässä parkkipaikka.

Viikko Pyhä-Häkin kansallispuistossa

Saimme unelmatyöpaikan lammaspaimenina syyskuun puolivälissä Pyhä-Häkin kansallispuistosta. Työhön sisältyi kymmenen lampaan hoitaminen ja rapsuttelu. Majoituimme Poika-ahon kruununmetsätorppaan, jonka historia ulottuu kauas menneisyyteen 1850-luvulle saakka. Torppa on muutamia vuosia sitten kunnostettu ja Metsähallitus vuokraa sitä keväästä syksyyn retkeilijöille, tosin kesäaikana se on lammaspaimenien käytössä.

Lampaat huolehtivat Poika-ahon pihapiirin kasvillisuudesta. Lammaspaimen viikolle voi hakea tammikuussa ja hoitoviikot arvotaan halukkaiden kesken. Palkkaa tästä työstä ei saa ja majoituksesta maksetaan pieni korvaus, mutta rentouttavampaa lomanviettomuotoa saa hakea.

Pihapiirissä on retkeilijöille taukopaikka ja puucee, mutta ei nuotiopaikkaa. Lammasaitaus kiertää torpan pihapiirin ja sen läpi pääsee polkua pitkin Pyhä-Häkin kansallispuistoon, jonne on torpalta matkaa reilu kilometri.

Lampaiden hoitaminen on varsin rentoa puuhaa. Tehtäviimme kuului lampaiden laskeminen päivittäin, yleiskunnon tarkkailu ja vesiastioiden täyttäminen kerran päivässä. Loppuajan retkeilimme kansallipuistossa ja lähimetsissä sekä saunoimme Poika-ahon ihanassa puusaunassa.

Lampaanhoitotehtäviin osallistui myös terhakka Pihka-basenji, joka oli silloin noin 8 kuukauden ikäinen juniori. Pihka tykästyi lampaisiin välittömästi ja koska olimme viimeiset paimenet kesän aikana oli lampaat tottuneet aikaisempien paimenien koiriin. Pihka sai paljon huomiota ja pusuja lampailta!

Lampaiden uteliaisuus ja rohkeus tekivät vaikutuksen. Viikon aikana hoidokit tulivat tutuiksi ja niiden tekemisiä oli mukava seurailla. Viikon loppupuolella Pihkasta ja lampaista tuli ystäviä. Lähtiessämme lammasaitauksen poikki metsään lampaat seurasivat meitä ja kun palasimme ne tulivat vastaan. Hellyydenkipeitä villapalloja!

Poika-ahon torppa on sähkötön ja pihalla on kaivo. Puhelimet pysyivät suljettuina ja rauha oli taattu. Ulkoilumaastot alkoivat pihapiiristä ja puolukkapaikat tien toiselta puolelta. Teimme useita retkiä kansallispuistoon viikon aikana ja tarkoituksemme oli tutustua myös muihin Saarijärven luontokohteisiin kuten Kulhan vuori ja Syväojan rotko sekä Julmat lammit, mutta emme ehtineet niin pitkälle. Pyhä-Häkissä riitti nähtävää ja toisinaan syksyinen sadesää sai meidät vetäytymään torppaan.

Iltaisin Poika-ahon torpan ympärillä lentelivät lepakot ja viirupöllökin kävi huhuilemassa mökin lähistöllä. Torpan eteisessä vilahti pari kertaa hiiri. Pihka bongasi pariinkin otteeseen kuolleen hiiren tai myyrän ja pikkuotusten kaivelu Pihkan suupielistä tuli tutuksi. Nämä karvakerät taisivat olleet jo jonkun ateria aikaisemmin.

Itse kansallipuisto on pääasiassa päiväretkikohde, eikä virallista telttailupaikkaa ole. Kansallispuiston ainoalla nuotiopaikalla saa ilmeisesti väliaikaisesti majoittautua, mutta paikka on todella suosittu ettei omaa rauhaa juuri saa. Kansallispuisto on kuuluisa vanhoista puistaan, mutta alueella on myös useita suoalueita sekä talousmetsää. Maasto on vaihtelevaa ja sen takia koko Pyhä-Häkin kansallispuiston ympyrälenkki Kotajärven kieros 6,5 km kannattaa tehdä. Pidemmän reitin saa jos kävelee tulijärven kierroksen se on 17 km ja Tulijärvellä on laavu, alue ei tosin kuulu kokonaan kansallispuistoon.


Missä? Pyhä-Häkin kansallispuisto sijaitsee Saarijärvellä, lisää tietoja löytyy parhaiten www.luontoon.fi

Maapallopatsas

Vietimme Saarijärvellä viikon Pyhä-Häkin kansallispuistossa ja epäonnekseni voin todeta, että Saarijärvi jäi vielä itselleni varsin vieraaksi. Tarkoituksena oli tutustua useampaankin lähistöllä olevaan luontokohteeseen, mutta hautauduimme 1800-luvun Poika-ahon torpan miljööseen sekä kelopuiden sekaan, ettei aikaa tuntunut muuhun löytyvän. Kävimme kuitenkin kauppareissun yhteydessä katsomassa ITE-taiteilijan Matti Rutasen Maapallopatsasta.

Maapallopatsas sai alkunsa Rutas-Matin näystä, jossa Jumala halusi Matin tekevän patsaan kunniakseen ja samalla patsaan tuli yhdistää kansat. Tarkoituksena oli järjestää patsaan avajaisia varten suuret juhlat, jonne valtion päämiehet ympäri maailmaa osallistuivat. Tätä varten Matti rakensi myös oman tuvan Englannin kuningatar Elisabetille. Avajaisia ei kuitenkaan koskaan pidetty.

Patsasta on kunnostettu ja sen päälle on rakennettu katos. Patsas sai alkunsa 1950-luvulla ja sen rakentaminen kesti viitisen vuotta. Rutas-Matti oli köyhä aseseppä ja patsaan rakentaminen vei hänen kaikki rahansa. Puuhun kiinnitetyllä rahalippaalla paikalliset osallistuivat patsaan rakennuskuluihin.

Missä? Maapallopatsas sijaitsee Mahlun kylässä Saarijärvellä ja tarkempi osoite on Myllymäentie 1535, 43100 Saarijärvi, tiellä on opasteet ja parkkipaikka.

Jurmon kesäillan juhlaa

Hiidenkirnujen kokoontumispaikka Askolassa

Hiidenkirnut ovat erikoisia jääkauden aikaisia muodostelmia kallioissa, joita löytyy ympäri Suomea. Askolan hiidenkirnut ovat käymisen arvoinen paikka. Luontopolku on sopivan mittainen myös pienimmille retkikumppaneille. Hiidenkirnujen läheisyydessa kannattaa olla tarkkana, koska portaat ovat jyrkkiä ja kirnut paikoitellen syviä.

Alueelle on vapaaehtoinen hoitomaksu, jolla tuetaan aluetta hoitavaa yhdistystä. Nuotiopaikka löytyy joen varrelta. Hiidenkirnuille pääsee myös meloen Porvoonjoen melontareittiä. Pikku-basenji Pihkan kanssa jouduimme olemaan todella tarkkoina alueella liikuttaessa, joten en suosittele paikkaa vilkkaan koiranpennun kanssa. Pihka matkusti kirnualueella sylissä.

 

Missä? Osoite on Hiidenkirnujentie 720, Askola. Tien varrella on parkkipaikka ja opasteet.

Hailuoto 10 m/s ?

Oletko joskus sattunut kuuntelemaan merisäätä Ylen radiokanavalta ja miettinyt missä mahtaa olla Hailuoto? Itselleni paikka oli täysin tuntematon, kunnes vuonna 2013 matkalla Sodankylän elokuvafestareille päätettiin poikketa Hailuodossa.

Ajatus oli niin extempore kuin vain voi olla: "Hei mennäänkö Hailuotoon yöksi?" Jouduin soittamaan Hailuodon camping-alueelle ja varmistamaan telttapaikan/maksun etukäteen, koska emme olleet suunnitelleet saapumistamme paikan päälle. Onneksi kerkesimme illan viimeiseen lauttaan ja saimme teltan pystyyn camping-alueelle ennen pimeän tuloa. Iltakävelyllä Marjaniemen campingin viereiseen rantaan pääsimme nauttimaaan ihanasta kesäillasta meren rannalla.

Aamulla kesäinen aurinko helli meitä ja teimme pitkän kävelylenkin hiekkarannalle ja Marjaniemen majakalle. Hailuodolla riittäisi polkuja tutkittavaksi ja tallottavaksi useammalle päivälle. Tällä kertaa elokuvat kuitenkin kutsuivat takaisin tien päälle.

Missä? Hailuoto sijaitsee Oulun lähellä. Oulunsalosta kulkee autolautta Hailuotoon, tarkista aikataulut Finferries -kotisivuilta.