Inkivääriä ja omenoita: Tiilikkajärven kansallispuisto

Tiilikkajärven melontaretkeä oli suunniteltu jo vuoden alusta lähtien. Alunperin kiinnostus Tiilikkajärveä kohtaan syttyi muutama vuosi sitten Kolovedellä erään melojan kertomuksen perusteella. Ajankohdaksi päätettiin elokuun puoliväli. Tietoa Tiilikkajärven kansallispuistosta melontakohteena oli saatavilla vähän. Tilasin Vuokatti ja Kainuun kansallispuistot -kartan ajoissa, jotta ehtisimme suunnittelemaan tulevaa reittiä ja leiriytymistä.

Lähtöpaikaksi valikoitui Sammakkotammen parkkipaikan, mikä osoittautui hyväksi valinnaksi. Autolla pääsee lähelle rantaa ja tavarat oli helppo pakata parkkipaikan katoksen alla sateelta suojassa.

Autiojärven kohdalla kaatosade yllätti meidät. Pihka -melontakoira nautti alkumatkasta ja käyttäytyi mallikkaasti, mutta rodulleen tyypilliseen tapaan inhoaa vettä ja etenkin vesisadetta. Pihkan reaktio yllättävään sään muutokseen sai meidät melomaan lähimmälle rannalle vauhdilla. Kiljuva ja kanootin penkin alle kaivautuva pieni basenji aiheutti pahemman luokan paniikin kuin kaatosade itsessään. Onneksi emme olleet vielä ehtineet Tiilikan rajoitusosiin, joissa rantautuminen on sallittua vain karttaan merkityillä paikoilla.

Sammakkotammella

Sade kesti vain hetken, mutta mitäpä sitä ei pienen märän koiran eteen tekisi. Pihkakin oivalsi nopeasti, että ihminen on loistava sadesuoja. :)

Kelvollinen katos

Sade on kaunis

Hätärantautuminen

Sateen jälkeen jäimme vielä ihastelemaan sateenkaarta.

Matka jatkui hienossa säässä kohti seuraavaa etappia eli Uiton kämppää. Uiton kämpällä kuivateltiin vaatteita, kokkailtiin nuotion äärellä ja ihasteltiin vanhan kämpän pihapiiriä.

Uiton kämppä on vuokrattavissa ja sijaitsee upealla paikalla.

Sää muuttui yllättäen kauniiksi

Iso puu

Uiton kämppä

Nuotipaikka Uiton kämpän edessä on kaikkien käytettävissä

Hieno silta kämpälle

Uiton kämpälle pääsee Sammakkotammesta patikoimalla 7 km mittaisen Uitonkierto -reitin. Kämpältä lähtee lisäksi ympyrä reitti Aution kierto 3,2 km, jonka kävelimme viimeisenä iltana ympäri.

Ensimmäisen ja toisen yön yövyimme Kosevassa, joka on kansallispuiston pohjoisessa päädyssä. Kosevalle oli helppo suunnistaa ja ylipäätänsä Tiilikkajärvellä on helppoa liikkua, koska kansallispuisto on pieni. Se soveltuu hyvin aloittelevalle melojalle.

Jännittävin osuus puistossa ehdottomasti Sammakkotammesta lähtiessä oleva jokipätkä. Joella on majavanpesiä ja välillä matalia kohtia, mutta pääosin se on leppoisasti melottavissa ja tuntuu erämaalta.

Vihdoinkin Tiilikkajärvellä

Ensimmäinen ilta Kosevassa

Kosevan rantaa

Kosevassa on paljon telttapaikkoja, autiotupa ja nuotiopaikka. Kesälomakausi oli jo lopussaan, mutta melojia, retkeilijöitä ja muita telttailijoita oli muutamia. Taisipa eräs porukka nukkua autiotuvassakin. Toisena yönä olimme ainoat yöpyjät, koska koko päivä oli varsin sateinen. Kosevan autotupa tarjosi meille suojaa ja lämpöä.

Pohjoisniemeä

Kosevalle pääsee jalkaisin helposti Pohjoisniemen parkkipaikalta. Pohjoisniemi kuuluu rajoitusosaan, jossa liikkuminen on sallittua vain poluilla lumettomana aikana ja rantautuminen merkityille paikoille. Pohjoisniemen päähän Kosevalta on noin 1,3 km ja maisemat ovat upeat. Kalasääksen pesän tarkkaileminen onnistuu helposti Pohjoisniemen polun varrelta.

Hiekkaa

Kosevan autiotuvassa

Kohti Venäjänhiekkaa

Viimeinen yö vietettiin kuuluisalla Venäjänhiekalla, joka on varmasti yksi suosituimpia käyntikohteita Tiilikkajärvellä. Saimme koko hiekkarannan itsellemme!

Venäjänhiekalla on kaksi nuotipaikkaa ja useita telttailupaikkoja. Venäjänhiekalta voi vaeltaa Kalmoniemen kärkeen. Kalmoniemestä ei ole siltaa Pohjoisniemeen enkä lähtisi tuota vesipätkää kävellen ylittämään.

Iltalenkkinä Aution kierto 3,4 km on sopiva iltalenkiksi ja matkalla pääsee tutustumaan Tiilikanaution vanhaan pihapiiriin ja tupaan. Mökillä on karmaiseva menneisyys ja hiljaisena kesäyönä mielikuvitus lähtee helposti liikkeelle. Upea paikka joka tapauksessa!