Emäsalon hylätyt aavelaivat

Jokunen vuosi takaperin matkalla Emäsaloon pysähdyin valokuvailemaan vanhoja hylättyjä laivoja. Laivat löytyvät Emäsalon sillan kupeesta tai ainakin löytyivät aikoinaan. Aamu oli upean sumuinen.

Missä? Emäsalo on saari Porvoossa. Uudenmaan virkistyalueyhdistyksellä on alueella nuotiopaikkoja.

Vanhan saunan muistelmat

Unelma punaisesta mökistä sinetöityi viime joulukuussa. Työleiri, rahareikä ja vapaa-ajan menetys kuvaavat alkanutta vuotta parhaiten. Ei sillä, etteikö tämä harrastus olisi mieleinen. Sitä se on.

Sitkeästi vinossa ollut sauna sai kokea karun kohtalon, tämä on lyhyt tarina siitä.

Talvi parhaimmillaan. Kuvassa takana vanha sauna ja etualalla uusi sauna. Vanha sauna oli varsin heikossa hapessa

Vanhan saunan tyhjentäminen oli oma projektinsa. Saunasta löytyi kaikenlaista polttopuista kukkaruukkuihin jne. Suurinosa otettiin hyötykäyttöön. Huomioi saunan asento!

Kiinnostaisiko ottaa löylyt talvipäivän päätteeksi?

Näkymää mökin vintiltä vanhalle saunalle päin

Sahanpurua

Työnainen purkupuuhissa

Blondin kosto!

Sahanpuru ja vanhat lehdet ovat ottaneet vallan

 Tervetuloa avosaunaan!

Loppukesällä sauna oli enää kasa sahanpurua ja pieniä roskia

Suurinosa saunasta päätyi jätelavalle syyskuun lopussa. Dokumentaatiokin unohtui moneksi kuukaudeksi. Ikävin yllätys löytyi kaatuneen saunan lautojen alta... Asbestilevyt. Asbestilevyt saatiin kaivettua pölyämättöminä pois, mutta viimeisessä siivousvaiheessa löytyi vielä muutamia rikkoutuneita asbestilevyn palasia. Nyt asbestit on paketoitui hyvin ja ne odottavat viimeistä matkaansa kaatopaikalle.

Vanhan saunan betonipohja jää paikalleen, mutta jatkosuunnitelmat käyvät villeinä. Saunan purkamisesta jäi paljon isoja tiiliä pihalle ja niiden hyötykäyttäminen kasvihuoneen pohjana houkuttelee. Pieni vanhoista ikkunoista rakennetun kasvihuoneprojektin tarina ilmaantuu varmasti blogiin jossain vaiheessa. ;)

Vielä ehdit Gåsgrundiin!

Kuvia viime kesän yhden yön telttaretkeltä Gåsgrundissa Espoon ulkosaaristossa. Saarelle pääsee helposti omalla veneellä tai vuoroveneellä. Espoon saaristossa unohtaa olevansa vain muutaman kymmenen kilometrin päässä Helsingin keskustasta.

Vuorovene kulkee kesäaikana ja heinä-elokuun viikonloput ovat suosituimpia. Omaa rauhaa saa jos menee keskellä viikkoa alku- tai loppukesästä. Kannattaa käydä seikkailemassa myös Rövarenin tai Stora Herrön saarilla.

 

Missä? Espoon ulkosaaristossa, vuoroveneen aikataulut www.espoo.fi

Edellinen julkaisuni Espoon saaristosta vuodelta 2013 http://inkivaaria.blogspot.fi/2013/08/retkelle-espoon-saaristoon.html
 

Neljäs kerta toden sanoo?

Toukokuun loppua oli odotettu kuin kuuta nousevaa. Kesä oli alkamassa, säät olivat olleet lämpimät ja lyhyen puoleinen loma oli alkamassa. Olin päättänyt jo talvella, että haluan viettää syntymäpäiväni Kolovedellä meloen.

Kolovedestä on tullut tuttupaikka ja tämä reissu oli neljäs. Retken viimeisenä päivänä päätettiin, että elokuussa palataan takaisin melomaan. Mennään katsomaan paikkoja, joita ei vieläkään maltettu mennä katsomaan ja melotaan sinne missä ei ole vielä melottu.

Savonlinnassa huilimassa automatkaa.

Laajakaarteen telttailupaikalla ensimmäinen yö, Pihka osaa olla teltassa nätisti. Välillä.

Laajakaarteessa. Ensimmäinen ilta oli sateinen.

Ruuanlaittoa nuotiolla Lapinniemessä. Nuotiopaikka on sieltä poistumassa.

Vegetortilloja retkiruokana.

Saimaannorppien bongailua.

Näkyykö niitä norppia?

Tunnelmointia nuotiolla.

Hirviniemen telttailupaikka.

Haikein mielin odottelemaan elokuuta!

Missä?
Paras tapa tutustua Koloveden kansallispuistoon on meloen tai soutaen. Kanootteja voi vuokrata alueelta. Kolovesi sijaitsee Enonkoskella, lisätietoja www.luontoon.fi

Jurmon tammikuu

Hiljaisuus blogissa on johtunut monista asioista. Internet -yhteyden lopettaminen, piilopirtin ostaminen ja kevään odottelu veivät voimani ja inspiraationi jatkaa blogin kirjoittamista. Jonkilainen kaipuu keskellä kesää ajoi kuitenkin tutkimaan talven seikkailuja ja päätin päivittää tammikuisen Jurmon seikkailun kuvineen.

M/S Eivor kuljetti jälleen pienen retkikuntamme Jurmon saarelle, johon ihastuimme heinäkuussa kesälomalla. Menomatka sujui reilussa parissa tunnissa ja tammikuinen loska ja harmaus hävisivät laivan lähdettyä satamasta. Saavuimme saareen pimeän aikaan ja laivasta ulos astuttua tuuli puhalsi myrskylukemissa ja vettä tuli melkein poikittain. Pihka -basenji ei meinnanut suostua astua ulos laivasta.

Kävelimme kovassa tuulessa ja sateessa satamasta Pigamurjun -vuokramökille ja asetuimme taloksi. Koko illan tuiversi myrkytuuli merellä ja puhuri tuntui mökin sisälläkin. Aamulla saari näytti aivan erilaiselle. Lunta oli enää pieninä laikkuina siellä täällä ja pilvien välistä kurkisteli aurinko. Kaivattu tauko talvesta!

Toisena päivänä teimme tuttavuutta saarella asustaviin alpakoihin. Alpakat ovat uteliaita ja kilttejä, mutta eivät viihtyneet kauan aikaa parrasvaloissa. Alpakat saavat kuljeskella saarella vapaasti ja ne lähtevät mukaan kävely- ja tutkimusretkille.

Jurmossa riittää yllättävän paljon nähtävää ja uusiin paikkoihin vieviä polkuja. Olimme saarella kolme yötä ja ehdimme kävellä sen päästä päähän. Lintujen bongaukseen saari soveltuu mainiosti, mekin näimme haukkoja ja merikotkia!

En usko, että tämäkään kerta jäi viimeiseksi Jurmon reissuksi. Olen jo kaavaillut seuraava reissua tehtäväksi myöhään syksyllä.

Missä?
Saaristomeren kansallispuisto, Jurmo, www.luontoon.fi .