M/S Eivor kuljetti jälleen pienen retkikuntamme Jurmon saarelle, johon ihastuimme heinäkuussa kesälomalla. Menomatka sujui reilussa parissa tunnissa ja tammikuinen loska ja harmaus hävisivät laivan lähdettyä satamasta. Saavuimme saareen pimeän aikaan ja laivasta ulos astuttua tuuli puhalsi myrskylukemissa ja vettä tuli melkein poikittain. Pihka -basenji ei meinnanut suostua astua ulos laivasta.
Kävelimme kovassa tuulessa ja sateessa satamasta Pigamurjun -vuokramökille ja asetuimme taloksi. Koko illan tuiversi myrkytuuli merellä ja puhuri tuntui mökin sisälläkin. Aamulla saari näytti aivan erilaiselle. Lunta oli enää pieninä laikkuina siellä täällä ja pilvien välistä kurkisteli aurinko. Kaivattu tauko talvesta!
Toisena päivänä teimme tuttavuutta saarella asustaviin alpakoihin. Alpakat ovat uteliaita ja kilttejä, mutta eivät viihtyneet kauan aikaa parrasvaloissa. Alpakat saavat kuljeskella saarella vapaasti ja ne lähtevät mukaan kävely- ja tutkimusretkille.
Jurmossa riittää yllättävän paljon nähtävää ja uusiin paikkoihin vieviä polkuja. Olimme saarella kolme yötä ja ehdimme kävellä sen päästä päähän. Lintujen bongaukseen saari soveltuu mainiosti, mekin näimme haukkoja ja merikotkia!
En usko, että tämäkään kerta jäi viimeiseksi Jurmon reissuksi. Olen jo kaavaillut seuraava reissua tehtäväksi myöhään syksyllä.
Saaristomeren kansallispuisto, Jurmo, www.luontoon.fi .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti