Jurmo - kivisten rantojen saari

M/S Eivorilla on kuuma. Yli kolmen tunnin laivamatka yhtenä harvinaislaatuisena heinäkuun hellepäivänä on yhtä tuskaa. Ulkokannelle ei voi mennä, koska aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja sisällä peltinen Islannista Suomeen tuotu laiva on muuttunut pikkuruiseksi saunaksi.

Matkan päämääränä on Utön lähellä sijaitseva Saaristomeren kansallispuistoon osittain kuuluva saari nimeltään Jurmo. Hellepäivän lämpöhalvaus unohtuu Jurmon satamassa nopeasti. Pieni satama on sympaattinen ja satamasta muutaman sadan metrin päässä sijaitseva Moringharun telttailualue vihertää keskikesän lämpimänä päivänä kutsuvasti.

Sataman lähellä on kaivo, johon on valunut pintavettä. Juominen tapahtuu omalla vastuulla. Onneksi veden arvot eivät ylitä silti kotitalousvedelle asetettuja raja-arvoja ja täytämme vesipullot iloisina viileästä juomasta. Tämän jälkeen lähdemme kävelemään telttailualueelle päin kivistä rantaa pitkin. Jurmon rantakivet sattuvat ohuiden lenkkitossujen läpi. Rannalla käveleminen ei ole koskaan ollut näin työlästä.

Lopulta saavumme Moringharuun, joka on varsin pieni telttailualue ja keskikesä on houkutellut muitakin telttailijoita paikalle. Etsimme sopivaa telttapaikkaa hetken. Lopulta syrjemmästä löytyy sopiva huonekaluilla varustettuna. Parista vanhasta uittotukista saa hyvät penkit ja kivisti tuulen suojuksen retkikeittimelle.

Illan tullen Moringharun katajikossa kuhisee ja polulla jalkojen edestä vilahtelee mustia palleroisia. Miten niin pienillä ja pyöreillä otuksilla voi olla niin uskomattoman vikkelät jalat? Päivällä tumma pallero paljastuu piskuisen katajan juurelta myyräksi.

Pari päivää hujahtaa hetkessä, eikä koko saarta ehdi kiertämään kokonaan. Kesällä kansallispuiston länsiosassa on liikkumiskielto. Saaressa vapaasti liikkuvia alpakoita ei tosin rajoitukset liikuta. Rajoitukset ovat lintujen pesinnän rauhoittamista varten.

Jurmosta löytyy paljon tarinoita ja muutamia kirjoja. Saari tuntuu jättävän usealle ihmiselle kaipuun palata uudelleen. Niin kävi myös meille ja joskus taas hyppäämme M/S Eivorin kyytiin ja matkustamme tuolle kaukaiselle saarelle saaristomerelle. Seuraavalla kerralla menemme vasta syksyllä, kun tähtitaivas näkyy kirkkaana ja saari hiljenee odottamaan talven tuloa.

 

Missä? Jurmo sijaitsee Saaristomerellä, M/S Eivor kulkee Pärnäisistä Jurmoon kesäisin päivittäin ja talvisin muutaman kerran viikossa. Saarelle pääsee myös omalla veneellä ja satamassa on kioski ja kahvila.