Kahden vuorokauden mittainen melontareissu sai alkunsa Kivisalmelta, jossa sijaitsee myös mukava pieni Kivisalmen kievari, josta saa paljon kehuja saaneita hampurilaisia. Kasvissyöjälle tarjonta oli niukempaa, joten ruuaksi löytyi ranskalaisia todella maukkaan majoneesin kera.
Melonta oli varsin vauhdikasta heti alkuunsa Mäkäräniemen selällä ja aallot piiskasivat pikkuruista kanoottia. Valokuvaamisesta tai maisemien katselusta ei ollut puhettakaan. Selkäsalon saaren itäreunalla tilanne muuttuikin päinvastaiseksi, sillä saaren toinen puoli oli tyyni ja aurinkoinen. Selkäsalon saaren vieressä sijaitsee pikkuruinen Ruohosaari. Ruohosaari on pieni ja suloinen minisaari.
Ruohosaaressa on pari tasaista kohtaa teltalle, laavu ja huussi. Laavulta aukenee kauniit maisemat. Konnevedellä suunnistaminen oli varsin haastavaa, koska kaikki näyttää samalle ja etäisyyksiä on vaikea arvioida. Kompassi on hyvää pitää mukana ja odottelen uudempaa versiota kartasta, viimeisin on painettu vuonna 2005.
Iso-Pyysaloa kohti melottaessa huokaisin onnesta, kun edessä päin siinsi ihana pitkä luonnonhiekkaranta. Veneitä saapui kokoajan lisää ja ihmiset tulivat viettämään päivää rannalla. Ensitöikseni pulahdin lämpimään veteen uimaan. Matala hiekkaranta tuntui jatkuvan kauas järvelle.
Iso-Pyysalossa on ollut aikoinaan laavu, mutta myrskyn jäljiltä se oli kaatunut katolleen! Ja nyt laavu olikin enää muisto puuvajassa isoina tukkeina. Polttopuita riittää vielä pitkäksi aikaa! Telttailupaikkoja ei saaressa juurikaan ole, mutta hiekkarannalle tai nuotiopaikan lähistölle mahtuu pienen teltan kanssa hyvin.
Reissu oli kaikin puolin onnistunut. Kohokohtia oli etenkin luonnonhiekkarannalla uiskentelu, herääminen keskellä yötä aaltojen paiskeeseen sekä aamutuimaan kotiin päin melominen tyynellä järvellä lintujen mekastaessa ympärillä. Lapinsaloon, joka kuuluu suunnitellulle Etelä-Konneveden kansallispuistolle en päässyt tällä kertaa. Seuraavalla kerralla sitten!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti