Melontaharrastus on ottanut takapakkia mökkihommien takia useampana vuotena putkeen. Säät kuitenkin suosivat kesällä 2018 ja oli aika pakata melontaromppeet uuteen autoon ja asentaa taakkatelineet katolle. Kesälomareissun melontakohteeksi valikoitui Patvinsuo, joka osoittautui loistavaksi valinnaksi lyhyiden matkojen ja matalien hiekkasärkkien ansiosta. Melontaa haluttiin yli vuoden tauon jälkeen harrastaa matalalla pulssilla.
Patvinsuo sijaitsee Ilomantsin ja Lieksan välissä Venäjän rajan tuntumassa ja on kuulemma karhujen kohtaamiseen otollisin kansallispuisto koko maassa. Nallukoita ei tällä kertaa näkynyt ja parempi niin. Patvinsuo on rauhallinen kansallispuisto, mutta heinäkuussa parhaaseen loma-aikaan väkeä riitti (sopivasti).
Saavuimme myöhään illalla monen tunnin ajomatkan rasittamina Suomun telttailualueelle. Alueella oli kymmenisen telttaa ja rakensimme leirin mahdollisimman lähelle autoa, koska emme halunneet herättää koko aluetta. Iltapalat syötiin hiekkarannalla hyttysiä hätistellen. Suomalainen yötön yö ja tyyni Suomunjärvi tarjosivat mukavat maisemat.
 |
| Suomun kaunis myöhäisilta |
 |
| Aamu-uinnin hiekkaunelmaa ja vasemmalla Suomun vuokrasauna |
Aamulla olikin aika siirtyä Kurkilahden parkkipaikalle, jossa on muuten mukava uimaranta. Kokkailujen jälkeen laskettiin kanootti vesille ja lähdettiin hitaasti nautiskellen kohti Pokkaniemeä, jonne oli tarkoitus pystyttää leiri pariksi yöksi. Hellettä riitti siniseltä taivaalta ja aurinko porotti armottomasti. Sikäli melontakin sujui hyvin, mutta Patvinsuo osottautui erikokoisten paarmojen taivaaksi. Noin 150 kuolleen paarman jälkeen retkikuntamme totesi, että laskemista ei enää kannattaisi jatkaa. Koirakin sai Kurkilahdessa kokea paarman pureman vatsassaan ja parin tunnin ajan puremakohta paisui noin 20:ntä kertaiseksi. Eläinlääkärireissulta onneksi vältyttiin, koska patti oli illalla jo kadonnut. Koira kyllä oppi nopeasti, että paarmat eivät ole kivoja kavereita ja taas saatiin melontaan lisämaustetta kun kolme tyyppiä (kaksi ihmistä ja yksi basenji) huitoo ja listii paarmoja keskellä lätäkköä!
 |
| Kartanlukija itsevarmana. "Tuonne!" |
 |
| Oho! |
 |
| Kyllä siitä muutkin ovat menneet yli... |
Toisena melontapäivänä kierreltiin Suomunjärveä ja käytiin katselemassa Patvinsuon nähtävyyksiä kalamajaa ja Suomun luontotuvalla nautiskelemassa pullakaffet. Poluillakin tuli käveltyä, mutta helle verotti voimia ja varjossa lepäilykin maittoi. Suomunjärven melkein jokaisella leiripaikalta löytyy toinen toistaan upeampia hiekkarantoja ja niitähän kelpasi yli + 25 c kesäkeleillä testailla.
 |
| Kalamajassa kuivattiin aikoinaan kalaa |
 |
| Vanha veneenraato, kanootilla kestää paljon pidempään päästä tähän kuosiin! |
 |
| Kuvaaja jätettiin keskelle järveä kuvailemaan, koska vettä oli vain polviin asti. Pusutauko! |
 |
| Telttailupaikat olivat iltaan mennessä varattuja molempina öinä |
 |
| Pokkaniemen tunnusmerkkinä vanha kaatunut kelopuu |
 |
| Hiekkaa, keloa ja maisemia! Ahh! |
 |
| Paras telttapaikka on hiekkarannan kupeessa, aina. |
|
 |
| Bloggari teltassa - paarmoilta suojassa |
 |
| Metsää, metsää, puita ja aurinko! |
Kolmantena aamuna leiri laitettiin kasaan ja melottiin takaisin parkkipaikalle Kurkilahteen. Kanootti auton katolle ja suunta kohti Hossaa. Patvinsuon suot jäivät näkemättä (paarmojen takia ei harmittanut), mutta takaisin on päästävä. Jonkinlainen ruskaretki Patvinsuolle jäi molempien haaveisiin. Tietenkin syksyllä hommaan tuo lisämausteen hirvikärpäset, mutta paarmoja kaipaan vielä vähemmän.
Missä? Patvinsuon kansallispuisto on Joensuu - Lieksa -tien itäpuolella ja lisätietoja löytyy parhaiten Metsähallituksen www.luontoon.fi -sivuilta. Patvinsuolla riittää kävelyreittejä lyhyemmille kuin myös pidemmille retkille ja Suomun luontotuvalta voi vuokrata kanootteja ja soutuveneitä.
