lauantai 20. syyskuuta 2014

Hakoisten linnavuori

Hakoisten linnavuorelta avautuva maisema
Vanhaa Hämeenlinnantietä ajellessa näkyy upea linnavuori jo kauempaa. Hiekkatielle voi kääntyä, jonka päässä onkin parkkipaikka. Linnavuorelle saa kiivetä, mutta vieressä oleva kartano on yksityisomistuksessa.

Linnavuoren opastetaulu

Linnavuorella kasvillisuus on monipuolista ja alhaalla on pieni lehtovyöhyke pähkinäpensaineen. Useita harvinaisia kasveja löytyy linnavuorelta, joten kasviharrastajakin saa ajan mukavasti kulumaan. Kartanon miljöö on kaunis ja linnavuori soveltuu hyvin lyhyelle päiväretkelle. Käveltävää ei juurikaan ole, mutta maisemia voi ihastella pidemmänkin aikaa.


Punakorento puun päällä

Linnavuoria on käytetty rautakaudesta lähtien pako- ja puolustuspaikkoina. Linnavuoria on kutsuttu myös muinaislinnoiksi. Suomessa on arvioilta noin 90 linnavuorta.





Missä? Hakoisten linnavuori sijaitsee vanhan Hämeenlinnantien (3-tie) varrella Janakkalassa.

tiistai 16. syyskuuta 2014

Hiidenportti


Hiidenportti sijaitsee Sotkamossa, Hiidenportin kansallispuistossa. Kansallispuisto on melko pieni ja rauhallinen ja se soveltuu hyvin päivän tai parin päivän retkille. Hiidenkierros on 5 km pituinen ympyrälenkki, jonka varrella sijaitsee Hiidenportin -rotko sekä Kovasinvaaran vanha piha.






Hiidenportille ei tarvitse kauaa samoilla, sillä lähimmältä parkkipaikalta Palolammelta on lyhyt matka. Jylhät maisemat sateisena kesäaamuna näyttävät mystisiltä. Pidempiä retkiä varten kannattaa kulkuneuvo jättää Käärmesärkän tai Urpovaaran parkkipaikalle, pakata evästä mukaan ja heittää rinkka selkään. Auringonpaisteessa rotko ei ehkä näytä yhtä dramaattiselle, mutta miltähän se näyttäisi sumuisena syysaamuna?



Missä? Hiidenportin kansallispuisto, Sotkamo (Palolampi, Hiidenportintie 86).

maanantai 15. syyskuuta 2014

Linnakivi, Pieksämäki



Paluumatkalla Konnevedeltä Mäntyharjulle koukkasimme Pieksämäen kautta ja hiekkatiellä ajellessa tuli kyltti "Linnakivi". Auto parkeerattiin tien viereen ja lähdimme pientä polkua pitkin kävelemään kohti linnakiveä. Hienohan se oli, mutta kuvista ei tullut kauhean hyviä. Metsä oli nimittäin täynnä verenhimoisia hyttysiä! Jännittävä paikka joka tapauksessa. Joskus erikoiset paikat tulevat vastaan yllättäen... Auto kannattaa aina pysäyttää.

Missä? Mataramäentie 850, Pieksämäki

Syysmelonta Linnansaaren kansallispuistossa

Linnansaaren kansallispuisto edessä
Syyskuun alku ja intiaanikesä, kyllä. Linnansaaren kansallispuisto tarjoaa ehdottomasti mainion mahdollisuuden viettää viimeisiä kesäpäiviä upeissa maisemissa meloen ja seikkaillen.

Odotuksena oli, että kansallispuisto kuhisee Saimaalla seilaavia moottoriveneitä ja telttapaikat ovat täynnä ihmisiä, mutta toisinhan siinä kävi. Moottoriveneitä oli, mutta ei missään vaiheessa häiriöksi saakka. Isoimmat laineet olivat suorastaan nautinnollisia, koska intiaanikesä (tarkoittaa muuten poikkeuksellisen lämmintä syksyä) ei juurikaan isoilla selillä haastetta avokanootille tarjonnut. Myötätuuli siivitti meitä päivän pitkillä melontaosuuksilla ja melominen tuntui parhaalle mahdolliselle tavalle viettää lämmintä päivää.

Linnansaaren kansallispuisto on aika vanha perustettu vuonna 1956 ja saari on toiminut laiduinmaana kauan aikaa. Linnansaaressa on pitkä historia kaskeamisesta ja saarta hoidetaan edelleen talkoolaisten voimin (lisätietoja Metsähallitus/Luontokeskus Oskari).

Perpulanluhta näyttää viidakolle

Meillä oli varattu ns. kesälomaretkelle aikaa vaivaiset neljä päivää, joten teimme melko pikaisen pyörähdyksen Linnansaaren lähiympäristössä. Ensimmäisenä päivänä meloimme Oravista Linnansaaren Perpulanlahden telttailualueelle, joka suorastaan kuhisi hirvikärpäsiä. Linnansaaren näköalapaikka on Perpulanlahden lähellä, joten otsalamppujen avulla löysimme upean auringonlaskun ja paluumatkaa siivititti epämiellyttävät tuntemuksen paidan alla kipittelevistä hirvikärpäsistä. Telttapaikka hiekkarannalla lohdutti kuitenkin jonkin verran, että illan ja yön ikävät kokemukset olivat jo aamulla unohdettu. Upeat maisemat jatkuivat.

Näköalapaikka Linnansaaressa

Päämääränämme oli Kirvessaari, joka on melko iso saari kahden telttailualueen ja tulisijan perusteella. Pohjoisella puolella on ihana hiekkaranta, jossa uskaltaa pulahtaa jopa syyskuussa. Jos saari tuntuu liian isolle niin lähellä on Hirvisaari (samoilla "palveluilla") joka on huomattavasti maltillisemman kokoinen. Hirvisaaren me valloitimmekin omalla reissullamme. Kolmasin saari löytyy kuin kulman takaa Myhkyrä nimeltään, mutta se taitaa olla isompien veneilijöiden suosiossa.

Kirvessaaren hiekkaranta
Linnansaaressa on mukavaa se, että isoilla paateilla ei parhaimmille apajille pääse... Ja toisaalta taas, Linnansaaressa on isoille paateille useita rantautumispaikkoja. Riippuu näkökulmasta ja oman paatin koosta.

Rantautumiskiellot Linnansaaren kansallispuistossa voivat ärsyttää jokamiehen oikeuksiin tottuneita retkeilijöitä. Saimaannorpan ja lintujen pesinnän vuoksi kiellot ovat aiheellisia. Tammikuusta heinäkuun loppuun suurinosa saarista on rantautumiskiellossa. Eläimille on suotu rauha. Syyskuussa melovaa "off season"-turistia kiellot lähinä naurattaa! Jotakin luksusta on tässäkin, että ottaa riskin, että sataisi koko reissun ajan!

Kirvessaarella pääsee polkuja pitkin molemmille nuotiopaikoille

Jännittävä kivi, jonka päältä löytyi linnunpesä
 No niin, Hirvisaaren valloituksen jälkeen... Yöpyminen hiekkarannalla, taas. Aamulla lettujen paistamista, taas. Matkamme jatkui kohti Pientä-Lappia (Pieni-Lappi kartassa). Pieni-Lappi olikin varsin suosittu retkiluistelijoiden kohde, myös ulkomaalaisia matkailijoita Pieni-Lappi veti puoleensa vieraskirjan perusteella. Lounastimme palokärjen kanssa saaressa ja jatkoimme matkaamme. Päivä oli mitä parhain melonnalle ja suuntasimme kanootin nokan kohti Mäntyluotoa, jossa päätimme arvioida voimavaramme ja energiatasomme uudelleen.

Paremmaksi ei voisi mennä?
Tässä vaiheessa täytyy todeta, että jos paikka on paratiisi kesällä niin sen täytyy olla myös paratiisi talvella. Päätimme yhdessä tuumin ilman sen kummempaa neuvottelua, että tänne tulisimme luistelemaan talvella.

Ilta hämärtyy Hirvisaarella
Mäntyluoto oli söpö pieni saari, mutta Saimaa kutsui ja auringon paahteessa ja myötätuulen puhaltaessa tuntui naurettavalle lopettaa homma kesken päivän, Jatkoimme matkaa Petäikköluodolle.

Petäikköluodon voi kävellä päästä päähän
Retken viimeinen yö ja Petäköikköluoto tarjosi parastaan upeat maisemat, hiljaisuus, tasaisen telttapaikka ja polkuja istumisesta väsyneille jaloille. Saari on suorastaan täydellinen tähystelypaikka joka suuntaan Haukivedelle. Pidä silmät auki tällä luodolla, koska illalla nuotion palaessa voi vedestä nousta kaksi silmäparia katsomaan kuka kumma siellä kolistelee. Näinhän siinä kävi tälläkin kertaa. Saimaannorppa.

Maisemaa voi tarkkailla joka puolelle Petäikköluodolta
Linnansaareen pääsee myös ilman omia lihaksia tai omaa moottorikulkuveuvoa. Kesäisin saareen vie vuorovenealus ja jos saaressa viihtyy pidempään kannatta vuokrata vaatimaton pieni aitta. Telttailijallekin Sammakkoniemi tarjoaa camping-henkeä ja jos haluaa säästellä voi teltan pystyttää Perpulanluhtaan maksutta. Äläkä huoli, kesällä hirvikärpäsiä ei ole vielä liikkeellä!

Jään odottelemaan ensi kesää haikein mielin

Missä? Linnansaaren kansallispuisto sijaitsee Haukivedellä, kartalla Savonlinnan pohjoispuolella. Linnansaaren kansallispuistoon pääsee helpoiten Rantasalmen tai Enonkosken kautta. Oravista voi vuokrata kanootin tai moottoriveneen tai osallistua ohjatuille retkille kansallispuistoon. Vuorovene kulkee kesäkaudella. Lisätietoja saa Metsähallituksen www.luontoon.fi.